Liian sopusointuinen tiimi

”Jos kaksi henkilöä keskustelee ja he ovat aina samaa mieltä, toinen on tarpeeton”.  Tämä tunnettu ajatelma korostaa näkökulmaa, jonka mukaan erialiset näkemykset ovat tärkeä voimavara. Tiimissä on voimia, jotka saattavat uhata tervettä erilaisuutta. Toisaalta liika erimielisyyskään ei tietenkään ole hyödyksi, se voi jumiuttaa yhteistoimintaa ratkaisevalla tavalla.

Liian sopusointuisen tiimin vaikutukset ovat eri tilanteissa erilaisia. Haitallisia ne ovat aivan varmasti silloin, kun pitäisi tuottaa uusia ajatuksia ja kehittää toimintaa. Liiallisen sopusointuisuuden tunnusmerkkejä on jossakin määrin hankala havaita, koska päällisin puolin ne vaikuttavat positiivisilta. ”Hyvässä porukassa” me-henki on korkealla ja sellaiseen porukkaan kuuluminen saa olon tuntumaan hyvältä ja turvalliselta.

Haittapuolena voi olla ristiriidattomuuden vaatimus ja silloin ollaan ongelmien äärellä. Tavoitteet alkavat kadota, koska niiden saavuttamiseen liittyvä keskustelu on usein kriittistä eivätkä erimielisyydet ole ”hyvässä porukassa” toivottavia. Uskotaan mielellään, että kaikki jäsenet ovat asioista samaa mieltä tai erilaisten ajatusten esittämistä ei yksinkertaisesti noteerata mitenkään. Huonoimmassa tapauksessa näitä henkilöitä vaaditaan eri tavoin vaikenemaan.

Kuvaan voi kuulua myös pari muuta pulmallista piirrettä. Ensimmäinen on se, että liian hyvä osaaminen koetaan uhaksi, koska sellainen voi luoda kilpailua, joka haittaa sopusointua. Osaamiseen perustuvassa työssä tällainen ”kaikki ovat yhtä hyviä -standardointi” on ilmeinen ongelma. Toinen on se, että koska vain positiivinen hyväksytään, ulkoa päin tulevat ideat ja kriittinen tieto torjutaan eikä omia päätöksiä kyseenalaisteta. Itsetyytyväisyys on vallitseva tila, ulkopuoliset näyttävät epäilyttäviltä ja joskus heitä arvostellaan pidäkkeettä.

Esimiehen asema on tällaisessa tilanteessa hankala, koska tiimi menettää teränsä eikä halua vastaanottaa kiritiikkiä tai työhön liittyviä vaatimuksia. Usein esimies tosin on mukana ”juonessa” ja arvostaa ”hyvää porukkaansa” eikä halua muutoksia. Joka tapauksessa esimiehen kannattaa edetä varovaisesti, koska tilanteen muutosta tullaan todennäköisesti vastustamaan.

1. Huolehdi tavoitteiden asettamisesta. Työmotivaatiota voidaan tunnetusti parantaa kohtuullisten mutta haastavien tavoitteiden asettamisella. Liian helpot tai vaativat tavoitteet eivät toimi hyvin. Liian ”hyvässä porukassa” yksilöllisillä tavoitekeskusteluilla voidaan rakentaa pohjaa määrätietoisemmalle työskentelylle.

2. Tuo ulkopuolelta ideoita. Katsele oman työpaikkasi ulkopuolelle ja tuo sieltä tietoa siitä, miten muut alan organisaatiot toimivat. Esittele ne positiivisessa valossa ja mahdollisuuksina.

3. Kannusta keskustelua ja ideointia. Kivan pitämisen lisäksi huolehdi siitä, että työasioista keskustellaan. Omasta porukasta tulevat ideat voivat olla innostavia ainakin esittäjiensä mielestä. Huolehdi psykologisesta turvallisuudesta, pyri neutraloimaan mahdollinen ideoita ja ideoitsijoita kohtaan esitetty kritiikki.

4. Kun jotakin uutta löydetään, huolehdi toteutuksen organisoinnista ja positiivisesta palautteesta. Edistyminen on tärkeätä.

5. Anna aikaa. Varovaisuus on viisautta silloin, kun jokin tiimin mielestä hyvin tärkeä asia – kuten ”hyvä porukka” – on pelissä. Vähittäiset muutokset ovat usein helpommin toteutettavissa kuin nopeat korjaukset.

Urpo Jalava

 

One thought on “Liian sopusointuinen tiimi

  1. Se on käsittämätöntä, miten toisten osaamisesta ollaan kateellisia. Se ei vie asioita eteenpäin mitenkään. Paras toimintamalli on, kun joku tekee jonkun ehdotuksen ja toinen innostuu siitä ja lisää omia ajatuksiaan. Tällöin ajatus kehittyy ja jalostuu. Tästähän on vuorovaikutusharjoituksena se “joo, ja…” Eli toinen sanoo jotain, ja toinen jatkaa esittämällä vielä jotain lisää. Yleensä meillä vastauksena on “ei, ku…”
    Mukavaa alkavaa kesää Sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *